1800-luvun puoliväliin asti ihmiset eivät jakaneet rommia lajikkeisiin, myös siksi, että sitä joivat enimmäkseen merirosvot ja köyhät ihmiset, jotka eivät välittäneet eroista tämän juoman tuotantotekniikassa. Myöhemmin sen tuotantomenetelmiin tehtiin kuitenkin merkittäviä muutoksia, minkä seurauksena mustavalkoinen rommi ilmestyi.
Mustavalkoisen rommin tuotantotekniikka
Musta rommi on eräänlainen merirosvoklassikko: sitä juoppivat ryöstöä metsästäneet merisolut. Perinteisesti tämä juoma valmistetaan kaksoistislauksella, minkä jälkeen se kaadetaan voimakkaasti hiiltyneeseen tammitynnyriin ja sitä vanhennetaan 3-5 vuotta. Tällainen pitkä jakso johtuu siitä, että juomaan ei lisätä hapankaalia, ts. puhumme sokerin luonnollisesta käymisestä, joka tapahtuu melko hitaasti. Tuloksena oleva juoma erottuu sen rikkaasta tummasta väristä, voimakkaasta pistävästä aromista ja erityisestä mausta. Nesteen sävy voi vaihdella, koska se riippuu sen astian ominaisuuksista, jossa sitä pidettiin, sekä juoman koostumuksesta. Erityisesti karamellia lisätään mustaan rommiin värin tehostamiseksi.
Valkoisen rommin valmistuksessa käytetään aina hapankaalia, joten tätä juomaa pidetään korkeintaan puolitoista vuotta. Juomateknologian erot eivät kuitenkaan pääty tähän. Valkoinen rommi ikääntyy aina vaaleista puulajeista valmistetuissa tynnyreissä. Useimmiten tuhkaa käytetään juomapakkausten valmistamiseen. Lisäksi valmistuksen jälkeen valkoinen rommi suodatetaan perusteellisesti, mikä antaa sinun heikentää sen makua, poistaa sedimenttiä ja tehdä varjo vaaleammaksi. Valkoisen rommin sävy voi vaihdella. Tämä juoma on useimmiten kirkas tai kultainen. Valmistajat lisäävät joskus pienen karamellin rommiin, jotta nesteen väriä muutetaan hieman ja "jalommaksi".
Tärkeitä eroja mustavalkoisen rommin välillä
Maistettuaan molemmat juomat on helppo erottaa niiden maku ja vahvuus. Musta rommi on paljon vahvempi juoma kuin valkoinen rommi, joten stereotypia, että merirosvot joivat sen mukeissa laimentamatta sitä, herättää vakavia epäilyksiä. Nykyään mustaa rommia käytetään useimmiten joko cocktailien pohjana tai karibialaisten ruokien ainesosana. Laimentamattoman juominen on vaikeaa. Valkoinen rommi on toisaalta erittäin kevyt. Se sisältyy kuitenkin myös moniin erilaisiin cocktaileihin, mutta sitä on paljon helpompi juoda lisäämättä muita juomia.
Mustalle rommille on ominaista vahva aromi, karamellin ja melassin maku, kirkas ja terävä maku sekä paksuus. Valkoinen puolestaan on enemmän kuin koostumukseltaan vettä, sillä on erittäin mieto aromi, heikko, hieman makea maku. Juuri tämä ero mahdollistaa perinteisen mustan ja valkoisen rommin vertaamisen karkeaksi ja aristokraattiseksi, hienostuneeksi juomaksi.
